Komentoora on ahneempi kuin koskaan

Astrid Lindgren kuvasi hyvin vanhustenhoidossa vallitsevaa ahneutta Vaahteramäen Eemelissä.

Astrid Lindgrenin kertomuksessa Vaahteramäen vaivaistalon johtajan tehtäviä toimittaa röyhkeä ja itsekäs Komentoora. Vanhusparat saavat tyytyä suolasilliin, kun ahne pomo mässäilee joulunakin asukkaiden ruoilla.

Onneksi Kissankulman pikku Eemeli kuulee vanhojen ihmisten kokemasta vääryydestä. Hän päättää oitis järjestää Pöhkö-Jukalle ja muille vanhuksille niin ison tanttarallan, että ”enkelit taputtaisivat sille käsiään yhtä kovasti kuin olivat äsken itkeneet vaivaistalon surkeaa joulua”.

Rakkaan Aatu-rengin avustamana Eemeli salakuljettaa vaivaiset omaan kotiinsa, missä nämä syövät vatsat täyteen palttua, makkaroita, kinkkua, puuroa, kakkua ja muita herkkuja. Paluumatkalla ikionnelliset vanhukset kiljuvat riemusta päästessään vesikelkan kyytiin, ”sillä siitä oli aikaa kun he olivat laskeneet kelkalla mäkeä”.

Ilkeälle Komentooralle Eemeli puolestaan virittää ansan, ja eukko mätkähtää sudenkuoppaan katumaan tekojaan. Toki Eemeli joutuu tästäkin metkusta päiväksi verstashuoneeseen, mutta urheus ja herkkä oikeudentunto palkitaan, kun hänestä tulee aikanaan kunnanvaltuutettu ja pitäjän uskottu mies.

Viehättävä kertomus, eikö totta. Tosielämässä vanhustenhoidon iso tanttaralla viipyy aina vain, ja Komentoora mässäilee ahneemmin kuin koskaan.

Teksti on julkaistu myös Helsingin Sanomissa 31.1.2019.